Jälleen on se aika käsillä, kun olen saanut tarpeekseni omasta saamattomuudestani ja tunnesyömisestäni.

Parin vuoden takaisen kohdun- ja munasarjojen poiston myötä painoni putosi miltei itsestään 7-8 kiloa, ja ilokseni totesin tunnesyömisen jääneen historiaan hormoniheittelyiden loputtua.

…..vanhoja muistelee?

Olen huomannut, että mieleni harhailee tätä nykyä todella paljon menneisiin aikoihin. Kääk, onko tämä vanhan ihmisen merkki?

Kävin äskettäin tutustumiskäynnillä psykologin luona. Vastaanotto oli ilmainen, ja kesti 45 minuuttia. Tällainen mahdollisuus maksuttomaan tutustumiskäyntiin on mielestäni todella hienoa: ainahan ei ole niin sanottua että psykologin kanssa henkilökemiat natsaavat. Henkilö, jonka vastaanotolle poikkesin, tarjoaa ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa, mutta hänen palvelunsa eivät kuulu Kelan piiriin.

Juhannus ei ole ollut minulle pitkiin aikoihin muuta kuin pitkä viikonloppu, melko lailla samalla tavalla kuin muutkin juhlapyhät elämässäni. Tänä vuonna olen erityisen kiitollinen yhdestä ylimääräisestä vapaapäivästä, sillä voimavarat työasioiden saralla ovat olleet koetuksella koko vuoden ja ovat sitä edelleen.

Ajankohtaista nyt: ylioppilaskirjoitukset, valmistujaiset. Onnea kaikille valmistuneille siis ja heidän perheilleen! Tämä vuodenaika saa joskus myös itseni palaamaan muistoissani omiin lukiovuosiini ja ylioppilaskirjoitusten aikaan.. Erityisesti tänä keväänä ajatus vei tuonne vuoteen 1987 ja kirjoituksiin, kun mediassa on pohdittu sitä kuinka ihmiset ovat elämässään edenneet, jos ylioppilastodistus ei ole ollut laudatureita täysi, tai muutenkaan kovin hääppöinen!

Käyn hereillä maailman vielä ollessa hiljainen, ja vilkaisen kellonajan puhelimestani: se on 6:17. Menee hetki kun aivot raksuttavat ajatuksensa selkeiksi, ja muistuu mieleen että tänään on lauantai. Mikä ihana fiilis! Laitan puhelimen syrjään, käännän kylkeäni ja huokaisen pitkän, helpottuneen huokaisun.

Tasan kymmenen vuotta sitten, tuolloin keski-iän kynnyksellä eli 43-vuotiaana, irtisanouduin vakituisesta työpaikastani 16 vuoden työsuhteen jälkeen…lähteäkseni matkaoppaaksi. Jätin taakseni työnantajan, jonka leivissä olin saanut työskennellä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin; Englannissa pari vuotta ja jenkeissä viisi vuotta.

Tai no…ehkä minunkin jouluni tulee olemaan siinä mielessä poikkeuksellinen, että…tadaa….(rumpujen pärinää)… minulla on joulukuusi! Ihan ihka aito muovinen kuusi Jyskistä, kyllä!

Onko kellään muulla se fiilis, ettei millään malttaisi odottaa vuotta 2021 ja etenkin ensi kevättä ja -kesää?! Tätä ei parhaalla tahdollakaan voi kutsua hetkessä elämiseksi, kun ajatukset pyörivät jo ensi vuodessa ja -toivottavasti- paremmissa ajoissa!

Eutanasia. Itsemurha.

Mitä sinulle tulee näistä sanoista mieleen? Ovatko ajatukset niin sanotusti eri arvoiset riippuen kumpaa sanaa mietit? Onko toinen tapa lähteä tästä maailmasta hyväksyttävämpi kuin toinen?