Kaamosmasennukseni on tänä talvena ollut sitä luokkaa, että näin helmikuun alussakin vielä yritän epätoivoisesti saada itseäni hereille talviuniltani. Kirjaimellisesti tuntuu siltä, että noin lokakuusta saakka olen rämpinyt juoksuhiekassa polviani myöten, eikä eteenpäin ole päästy kuin ehkä pari metriä. Paras paikka viimeisten kuukausien aikana on ollut oma sänky, ja voi, kuinka vaikeaa sieltä peittojen alta onkaan vääntäytyä ulos maailmaan joka aamu! 😵‍💫 Valtaosa suomalaisista ymmärrykseni mukaan on sitä mieltä, että on ihanaa, kun on lunta - kun se kuulemma luo valoa muuten pimeään kaamokseen jamitänäitänyton. Ja joo, onhan se fakta, että valkoinen on valoisampaa kuin musta, haha….mutta minulle lumi ei ole millään muotoa positiivinen asia. Olkoonkin, että lumeton maa kenties saa ympäristön näyttämään pimeämmältä; minulle kuitenkin sula maa ilman lunta/jäätä/räntää/suolasohjoa olisi tervetulleempi vaihtoehto ja tekisi arjesta helpompaa (lenkkeily). No mutta, tähän ei pysty vaikuttamaan, joten ei auta muu kuin antautua luontoäidin vuodenajoille sellaisena kuin hän niitä haluaa vuosittain esitellä…ja tänä vuonna on tällainen lumivuosi täällä etelässäkin 😝Jos nyt jotain positiivista tästä lumisesta pakkaskelistä pitäisi sanoa, niin hienoja valokuvia kyllä saa otettua - nämä auringonlaskut ovat yhä edelleen melko lailla kauneinta, mitä näissä maisemissa saa kokea vuodesta toiseen, olipa vuodenaika sitten mikä hyvänsä.

Nyt alkaa kuitenkin pieni toivonkipinä herätä tuolla sisuksissa, kun kalenteri on kääntynyt helmikuun puolelle! Päivät pitenevät ja aurinko alkaa pikkuhiljaa ilmestyä pilviverhon sijaan taivaalle - ja tämä vaikuttaa kyllä minuun heti hyvin vahvasti! Vaikka voisinkin vielä nukkua 12 tunnin yöunia, eikä ulosmeno houkuta yhtään työpäivän päälle…niin sen verran on pientä piristystä havaittavissa, että piti tehdä tällainen tietoinen päätös siitä, että nyt pitää taas enemmän panostaa omaan hyvinvointiin, joka siis myös on ollut katkolla nämä talvikuukaudet (tiedän; pitäisi olla juuri päinvastoin jaksamisen kannalta!). En ole kirjoitellut blogiin juttua sitten viime huhtikuun, joten tässä pikakelauksella voisin kertoa, että tuolloin huhtikuussa 2025 aloitin Pariisin reissun jälkeen Jessica Reimanin Koodi-rasvanpolttovalmennuksen. 10 viikon säännöllisen salitreenin ja hyvän ruokavalion myötä olin reipas ja hyvässä kunnossa, ja jatkoin samaa rataa läpi kesän. Kesä oli ihana…siitä voisin tehdä oman postauksen, koska neljän viikon loma herätti taas aika vahvoja mietteitä tästä ihmiselämästä ja siitä kontrastista, mikä ainakin omassa hyvinvoinnissani nousee pinnalle, kun olen pitkällä lomalla. Kun palasin lomalta töihin, niin siinä vaiheessa tuli jonkin tason romahdus, joka sitten lokakuun paikkeilla syveni tähän kaamosmasennukseen - joka tosin voi osaltaan myös liittyä hormonitasoihinkin. Estrogeenilaastarit ovat yhä käytössä, enkä ole mielestäni huomannut mitään muita oireita tämän talvialakulon lisäksi….joten täytyy seurailla, minne kevään mittaan mielialat asettuvat.

Nyt siis kuitenkin helmikuun alkaessa pyrin palailemaan pikkuhiljaa salitreenin pariin, ja mitä tulee ruokavalioon, niin ehkä se hyväksi koettu Koodin rasvanpolttodieetin käyttöönotto voisi olla tässä pohjalla huhtikuun loppuun asti. Se kun ei varsinaisesti tunnu dieetiltä, vaan ajoittain jopa tulee tunne, että on liikaa syömistä 😎 Orastavan kevään ja tuloillaan olevan kesän lisäksi motivaatiota voida hyvin ja olla fyysisesti hyvässä kunnossa luo myös suunnitteilla oleva Lissabonin reissu keväälle. ✈️

Mukavaa alkavaa helmikuuta sinulle ☀️