Avain onneen: elintaso vai sääolot?

Mikä ihana tunne, kun jo suhteellisen varhain aamulla aurinko ilmestyy taivaalle! Parin, kolmen päivän aikana on myös maisema alkanut muuttua; lumet saavat kyytiä ja enää ei tarvitse tarpoa nilkkoja myöten lumessa tai sohjossa. Viis katu- ja siitepölystä, tätä tunnetta ei voita mikään! Sielu ja kroppa alkavat hiljalleen herätä eloon, ja elämään hiipii se tietynlainen keveys. Kesä on tulossa 💛 🌻☀️

Kun kohta neljä vuotta sitten palasin niin sanotusti häntä koipien välissä takaisin Helsinkiin asuttuani neljä kuukautta Fuengirolassa, en olisi voinut olla kiitollisempi. Espanjassa työpaikka oli osoittautunut isoksi pettymykseksi, ja olin myös valinnut vuokra-asuntoni alueelta, joka oli rauhaton ja vaikutti palautumiseen ja yleiseen viihtyvyyteen kotona. Koska olin jo käyttänyt (pienet) säästöni muuttoon, en pienestä espanjalaisesta palkastani pystynyt säästämään rauhallisempaa asuntoa varten - ja toinen työpaikka, vaikka olisikin ollut mahdollisesti saatavilla, olisi tarkoittanut vielä pienempää palkkaa. Olin jumissa, ja itselleni tyypilliseen tapaan tein pikaisen ratkaisun: palasin Suomeen. Suureksi onnekseni sain jo Espanjasta käsin varmistettua Helsingistä työpaikan sekä asunnon, joten paluu oli käytännön asioiden suhteen melko kivuton. Olin kuitenkin tehnyt ison konmarituksen muuttaessani Suomesta pois siinä luulossa, että jäisin Espanjaan pysyvästi….joten omaisuutta piti alkaa kartuttaa ihan nollasta. Huonekalut, talvivaatteet, astiat, vuodevaatteet….Ei ollut halpa nakki tämä prosessi 🤦‍♀️ Aina ei impulsiivisuus ja ‘rohkeus’ ole hyväksi, ainakaan taloudellisesti 😅

Espanjasta paluun jälkeen hehkutin (blogissakin) Suomen hyvää palkkatasoa ja infraa, ja uskoin, että meikäläisen ulkomailla asutut vuodet tässä elämässä olivat nyt siinä. Paluuta seurannut talvi meni jokseenkin ok ilman mainittavampaa masennusta, varmaan osittain siksikin, että työrintamalla oli kiirettä ja muutoksia riitti. Nyt kuitenkin on takana kaksi niin vaikeaa talvea, että kuten viime kirjoituksessani mainitsin, on ollut pakko alkaa miettimään vaihtoehtoja…ja kysyä itseltään myös otsikossa lukeva kysymys ihan vakavissaan: onko minulle tärkeämpää hyvä palkka ja sen mukanaan tuomat helpotukset elämään, tietynlainen elintaso….vai se, että tekisin työkseni jotain huonommin palkattua hommaa tiukemmalla budjetilla, mutta asuisin paikassa, jossa ei olisi tällaista talvea kuin Suomessa? 🦄

Olen kokenut senkin onnen, että olin ulkomailla töissä niin sanotusti hyvällä/normaalilla palkalla; Englannissa kaksi ja puoli vuotta, ja USA:ssa viisi vuotta. Englanti ei luonnollisestikaan kolahtanut, koska SÄÄ 💁‍♀️🤣 Jenkeissä asuin Floridassa, ja asuisin varmaan siellä edelleenkin, mutten asu, koska TYÖLUPA 😭 (tosin en tiedä asuisinko nykyisessä jenkkilässä poliittisen tilanteen vuoksi). Joka tapauksessa, säällä oli näissäkin tapauksissa iso vaikutus hyvinvointiini, eli Espanjaan muutto luonnollisesti tapahtui hyvin paljon siksi, että halusin elää lämpimässä ja valoisassa ilmastossa. Olen myös jossain vaiheessa elämääni joutunut tulemaan toimeen hyvinkin pienillä nettotuloilla vuosia, koska makselin isoja lainanlyhennyksiä kuukausittain….eli ehkä olisin Espanjassakin tottunut siihen pieneen palkkaan, jos olisi ollut kiva työpaikka. Pakko siis myöntää, että pari kertaa on tullut mietittyä lähdinkö sieltä liian äkkiä takaisin Suomeen, varsinkin kun viimeisen viikkoni aikana (olin jo sähköisesti allekirjoittanut työsopimuksen Helsinkiin) sain soiton eräältä siellä toimivalta työnantajalta, jolla olisi ollut avoin paikka tarjolla. No, se oli liian myöhäistä siinä vaiheessa, ja pakko sekin on myöntää, etten ollut välttämättä itse siihen Fuengirolan pitäjään kauhean rakastunut - mutta se sää & meri, ahh 💞

Palatakseni otsikon kysymykseen; eihän tämä elämä toisaalta ole aina noin mustavalkoista, ja eri ihmisillä avain onneen on erilainen. Toinen tykkää elämästä Suomen “lintukodossa” ja on ehkä sitä mieltä, että tärkeintä on hyvä(palkkainen) vakituinen työ - voihan sitä sitten halutessaan matkustella sen hyvän palkan turvin. Talvi ei ole läheskään kaikille se painajainen, joka se toiselle saattaa olla - päinvastoin, vaihtuvat vuodenajat ovat monen mielestä rikkaus. Itsekin tykkään kyllä kaikista muista vuodenajoista paitsi talvesta. Jos nyt kuitenkin omakohtaisesti yritän tätä omaa onneni avainta pähkäillä, niin kovasti se toive muutosta muualle on alkanut taas nousemaan pintaan, koska en halua kokea joka vuosi tätä lamaannuttavaa kaamosmasennusta. Mainitsin asiasta kuluneella viikolla jopa esimiehelleni, joka varmaan ajatteli, että olen pähkähullu - siis kun varovaisesti utelin, että onkohan meillä kukaan koskaan tehnyt freelancerina töitä muualta Euroopasta käsin 😆 Tutkin nimittäin hieman mahdollisuuksia tehdä töitä Italiasta päin Suomeen, ja sain selville, että Italiassa freelancereille on yllättävän pieni veroprosentti (oma toiminimi pitäisi sinne perustaa ymmärtääkseni kuitenkin). Jos puhuisin italiaa (tai espanjaa/portugalia), niin työnhaku olisikin varmasti helpompi suunnata edes hiukan paremmin palkattuun työhön eteläisessä Euroopassa….mutta vaikka olen italiaa jo pari kertaa aloitellut Duolingon turvin (ja ilmoittautunut Aikuisopiston kurssille ja sitten perunut sen työkiireiden vuoksi 🙄), niin tässä vaiheessa ei sikäläisille työmarkkinoille ole kyllä asiaa pelkällä englannin kielellä, ellei sitten ole valmis ottamaan vastaan jotain minimipalkkaista työtä tai jonkun onnenkantamoisen kautta sattuisi löytämään suomen- tai englanninkielistä paikkaa.

Jotain tässä täytyy siis keksiä, mutta tällä kertaa ei mitään äkkipikaista - tähän tarvitaan suunnitelma, ja sen hyväksyminen, että tämä saattaa ottaa 1-2 vuotta valmistautumista ja säästämistä. Täytän parin viikon kuluttua 58 vuotta, joten aikakin alkaa olla kortilla, mitä tulee työelämän muutosten tekoon. Toisaalta, työvuosia voi kuitenkin olla vielä edessä melkein kymmenen ennen eläköitymistä, joten vielä en kuitenkaan ole valmis lyömään hanskoja tiskiin ajatuksella “eläkkeellä sitten”. Ensimmäinen konkreettinen asia, jonka aion tehdä, on paluu Duolingoon italian kielen pariin. Se harjoittelu jatkukoon syksyyn asti, jolloin voisin uudelleen ilmoittautua niille oikeille italian kursseille. Uuden kielen opettelu kannattaa aina, tulipa tästä villistä unelmastani totta tai ei. Toinen suunnitelma, joka muhii mielessäni, on syvempi perehtyminen nettisivujen rakentamiseen ja ylläpitoon. Tämä kiinnostaa minua todenteolla, ja bongasin myös jo syksylle etäkursseja, joita voi tehdä työn ohessa. Minusta tuskin virallista Web Designeria ammattimielessä enää ehtii tulla, mutta kuka tietää, jos vaikka puolittain harrastuksena oppisin sivuja tekemään - siinähän voisi olla pieni lisäansio sen toisen pienipalkkaisen työn oheen, jos päädyn jonnekin eteläiseen Eurooppaan parin vuoden sisällä 🤭 👩‍💻

En tiedä onko tämä jotain keväthulluutta, mutta tällaisia ajatuksia on alkanut nousemaan lisääntyvän auringonvalon myötä päähäni. Mielenkiintoista itsellenikin, että onko tämä vain ohimenevää kapinointia Suomen talvea kohtaan ja syksyyn mennessä unohtunut - vai vieläkö tässä kypsällä iällä päädyn tekemään loikan taas uuteen maahan 🌎 ✈️

P.S. sattumoisin tätä asiaa viime päivät miettineenä ja googlettaneena törmäsin myös Muu Maa Mandariini-blogeissa Vera Winterin kirjoitukseen samasta aiheesta. Hän on asunut myös monessa maassa, ja kirjoitti aiheesta mielestäni tosi hyvin, verraten elämää Hollannissa ja Espanjassa, joissa sää on hyvin erilainen. Suosittelen kurkkaamaan.

Herättääkö aihe sinussa ajatuksia?