Yksi hyvä puoli persoonassani ainakin on, enkä ole varma onko se enemmän luonteenpiirrettä, vai kenties horoskooppimerkkini (oinas) peruja: aina vaan jotenkin nousen syvimmästäkin epätoivon kuopasta lopulta omin avuin ylös. Joskus tähän menee kauemmin, joskus se ahaa-elämys ilmestyy lyhyemmän henkien taiston jälkeen….mutta ainakin tähän asti lopulta on elämä voittanut aina. Eilen aloin tuntea jonkinlaista elämisen keveyttä ainakin hetkellisesti, kun lampsin kävelylenkkiäni saarta ympäri. Olkoonkin, että oli toki myös lauantai (= viikon paras päivä), mutta se fakta, että oli helmikuun viimeinen päivä ja ilmassa oli selkeästi loskasta ja harmaasta taivaasta huolimatta kevättä —> jostain sieluni sopukoista alkoi vienosti pulppuilla pienen pieni toivon pilkahdus 🩵 Säätilan muuttuminen pakkasista plus-asteisiin oli minulle täysin tervetullut muutos, vaikken rakastakaan loskassa rämpimistä ja synkkää maisemaa. Tämä vaihe on kuitenkin pakko käydä läpi, jotta päästään siihen seuraavaan askeleeseen…eli lumet veks ja luonto heräämään taas! Varsin todennäköisesti tietysti tässä ehtii vielä takatalvi jos toinenkin saapua, mutta kummasti tämä tämän päivän päivämäärä kalenterissa ainakin itselläni vaikuttaa pääkoppaan ja olotilaan. On maaliskuu! Niin sanotusti virallinen kevätkuukausi, oma synttärikuukausi myös - joten tässä kohtaa uskaltaudun varovaisesti alkaa odottamaan kevättä ja kesää 💞🙏

Jälleen kerran on myös se aika koittanut, kun on pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja aktivoitua fyysisesti. Kyllä, taas 🙈 Helmikuun “uusi alku” ei onnistunut laisinkaan; voisin jopa sanoa, että helmikuu tänä vuonna oli lähestulkoon pohjakosketus itselleni. Se kuuluisa rock bottom. Olen elämäni aikana yleensä näiden ns. liikkumattomien viikkojen ja kuukausien aikana ainakin tehnyt päivittäisiä kävelylenkkejä, mutta viime viikolla taisi olla ensimmäistä kertaa sellainen tilanne, että näin ei tapahtunut. Olin neljä päivää perätysten kotikonttorilla töissä, ja samaten nuo neljä päivää myös sisätiloissa käymättä ulkona! Tilasin jopa kerran ruokaostoksetkin kotiin kaupasta, jonne kotoani on matkaan ehkä 300 metriä - ihan vain siksi, että kun katsoin ulos ikkunasta, niin en kertakaikkiaan pystynyt lähtemään “ällöttävään talvisäähän” edes pikaisen kauppareissun ajaksi 🤣 Juttelin myös tuolloin erään ystäväni kanssa puhelimessa, ja hän alkoi selittämään minulle hyvää tarkoittaen, että meillä on ihan jokaisella vapaus valita olemmeko hyvällä vai huonolla tuulella ja annammeko ulkoisten tekijöiden vaikuttaa mielialaamme. Periaatteessa uskon myös tuohon ajatustapaan, mutta olin niin alamaissa viime viikolla, että automaattisesti olin heti puolustuskannalla ja mietin silmiäni pyöritellen, että “eihän masentunut ihminen voi vain päättää olla ei-masentunut”.

Noh, nyt kuitenkin noin tuhannetta kertaa elämäni aikana päätin, että masentunut tai en, niin tästä ei tilanne ainakaan parane, jos jatkan samaa rataa. Nyt on vielä aikaa ennen loppukevättä ja kesää pistää endorfiinit liikkeelle liikunnan avulla ja edesauttaa omaa hyvinvointiaan. Kevät kuitenkin etenee joka päivä, ja olisi todella ikävää havahtua joskus toukokuussa siihen, että kroppa on yhä löysä ja mieli maassa. Parin viikon kuluttua on jo edessä matkavarauksen teko huhtikuulle (maaliskuun palkassa tulee bonus), ja tiedän, että reissussakin on paljon parempi fiilis, kun on sekä fyysisesti että psyykkisesti paremmassa kunnossa — asiat, jotka molemmat ovat aivan oman aktiivisuustason sanelemia. Joten vaikka tämä onkin noloa, että näitä uusia alkuja tässäkin blogissa on nähty varmaan kymmenittäin….niin kuten aiemminkin olen todennut, niin parempi kuitenkin näin, että jaksaa aina aloittaa uudestaan 😆 Tänään onkin jo kävelylenkki tehty, ja nyt olen lähdössä vuoden ensimmäiselle hölkälle varovaisesti tunnustellen - tarkoituksena toki vetää kävely-juoksutekniikalla. Ulkona on sankka sumu ja lämpöä 1 aste plussaa - mutta aiemmin kävelyni aikana alkanut sade on loppunut, joten nyt…ylös, ulos ja lenkille! 🏃‍♀️

Mukavaa sunnuntaita sinulle ❣️