Lissabon - osa 2

Toinen aamuni Lissabonissa ei siis alkanut loistavasti, ja syy miksi unet jäivät vähiin edellisenä yönä, oli jokseenkin koominen; heräsin neljän maissa, ja aloin miettimään edellisen päivän opastetun kävelyretken tarinoita. Nehän olivat todella mielenkiintoisia ja hauskojakin, mutta iso osa liittyi myös vuonna 1755 tapahtuneeseen massiiviseen maanjäristykseen, joka tuhosi laajalti Lissabonin kaupunkia. Aamuyön hetkinä muistelin noita kertomuksia ja tajusin, että majoituin juuri alueella, joka maanjäristyksen mahdollisesti sattuessa jäisi täysin tsunamin alle. Aivan sekopäistä, tiedän - mutta minkäs teet, kun tällaiset ajatukset valtaavat mielen tuohon vuorokauden aikaan 🤣 Siinä sitten pyörit hereillä ja mietit pakosuunnitelmaa valmiiksi 😂 No, mutta kuten edellisen postauksen lopuksi kerroin, sain aamusella kuitenkin pari lisätuntia uinahdettua - ja suuntasin pirteämpänä ulkoilmaan, kohteena Avenida da Liberdade-niminen bulevardi. Hotelliltani olikin kyseiselle kadulle matkaa vain reilu kilometri, ja luulen, että jos olisin päätynyt alkuperäisen suunnitelmani mukaisesti San Jorge-linnaa kiertelemään, niin tämä bulevardi ja sen päästä löytyvä Edward VII-puisto olisivat ehkä jääneet kokematta, en nimittäin ollut ajatellut koko bulevardia etukäteen…joten näin jälkikäteen ajateltuna olen tyytyväinen siihen, miten tämä torstain suunnitelma vahingossa muuttuikin näin 🙂.

Tuo Vapauden Bulevardi oli itselleni yksi mukavimpia kokemuksia Edward-puiston kanssa. Kuten edellisessä postauksessani mainitsinkin, niin vieraillessani ensimmäistä kertaa näin lyhyellä visiitillä uudessa paikassa en välttämättä tee kovin pitkää listaa siitä, mitä haluan tehdä. Toki minua kiinnostavat myös museot ja paikallinen ruokakulttuuri uusissa paikoissa, mutta olen ehkä enemmän reissaajana tällainen fiilis-pohjalta menijä, ja mielenkiinnon kohteet saattavat vaihdella mielialankin mukaan. Kulttuurimatkustajaksi minua ei varmaan hyvällä tahdollakaan voi kutsua 🙉 (mutta se on ihan ok, kukin tyylillään). Muutamaan otteeseen ulkomailla asuneena minuun on hyvin vahvasti juurtunut juuri tällainen tunnepuolen side paikkoihin. Tätä on vähän vaikea kuvailla, mutta se pohjimmainen tunne, joka minut valtaa ollessani ulkomailla - se on todella vahva onnellisuuden olotila, joka saa kaiken stressin ja ylikierroksilla olemisen häviämään…maailmassa on kaikki hyvin kuvaa ehkä parhaiten fiilistä. Kaipa tämä on tavallista muillekin, en tiedä - erityisesti nykyisessä maailmantilanteessa kun tuntuu, että joka tuutista tulee huonoja uutisia? Ja ainahan loma ja matkustaminen ovat irtiottoja arjesta; tällä hetkellä tällaiset irtiotot ovat ehkä tarpeellisempia kuin koskaan. Omalla kohdallani on ollut paljon kuormitusta viime aikoina, aika pitkällekin taaksepäin - joten juuri nyt paras tapa itselleni lomailla onkin juuri tällainen vähän “päätön haahuilu” ilman tiukkaa ohjelmaa tai must-do asioita.

Palatakseni tuohon torstaiseen haahuiluuni ihanan vehreällä, puiden reunustamalla Vapauden Bulevardilla (joka on muuten vähän yli kilometrin pituinen), minua ihastuttivat aivan yksinkertaiset asiat kuten isot, vehreät puut…kaunis arkkitehtuuri, se tunnelma, kahvilat, ja perinteinen mosaiikkikatukivetys, joka jo itsessään on kuin taideteos! Bulevardin varrelta löytyvät tietysti myös kaikki luxusliikkeet, joihin ei toki itselläni ole mitään asiaa - mutta kivahan niitä on tiirailla, tehdä ikkunaostoksia suunnitellen lottovoiton jälkeisiä tulevia hankintoja 🤭 Täällä kävellessäni myös ostin ne pienet matkamuistot, joita tuli ylipäätään ostetuksi, koska bulevardin keskellä kulkevan puistopolun varrella oli suuri määrä pieniä kojuja, joiden fiilis oli, vaikkakin luonnollisesti turisteille suunnattu, jotenkin mielestäni rauhallisempi kuin vaikkapa Rua Augustan ympäristössä.

Tämä kuva ei ole omani, mutta näyttää hyvin Vapauden Bulevardin ja myös alkuosaa Edward VII-puistosta. Kuva TÄÄLTÄ.

Bulevardilta puistoon siirtyessäni olin yhtälailla paikan lumoissa 😍 Ensinnäkin kaupunkialueena tämä oli aivan erilainen paikka, kuin Baixa, Alfama ja vanhakaupunki ylipäätään - jokseenkin paljon urbaanimpi ympäristö korkeine rakennuksineen ja isoine liikenneympyröineen. Jotenkin omassa rajoittuneessa mielessäni olin kuvitellut koko Lissabonin sellaiseksi “vanhakaupunkimaiseksi” paikaksi, niin noloa kuin se on myöntääkin. Kas, matkailu todellakin avartaa?! 😆 Puistokin vei niin sanotusti mennessään, en olisi halunnut sieltä lähteä - enkä toki heti lähtenytkään, vaan kävelin ja kävelin, ja istuin välillä penkille ihmettelemään ympäristöäni. Tuohon aikaan aamupäivästä ei paikalla ollut paljoakaan väkeä, joten oli myös siinä mielessä jotenkin hyvin rauhallinen tunne tutustua tähän kauniiseen puistoon - ja näköaloihin, jotka sieltä oli alas rannikolle päin 💚

Hiukan piti kelloakin kuitenkin vahtia, sillä alkuillaksi minulla oli varattuna paikka Tejo-joen risteilylle, ja sitä ennen piti ehtiä käydä taas lataamassa puhelin, ja etsiä lounaspaikka. Risteilyajan lähestyessä suuntasin kohtauspaikalle, joka oli myös ihan lähellä hotelliani Comercio-aukion laitamilla. Vaihtoehtoja erilaisille risteilyille löytyy runsaasti vaikkapa aiemmin mainitsemastani GetYourGuide-applikaatiosta, ja myös yleisesti netistä googlettamalla. Lautat lähtevät vaihtelevasti eri venesatamista; itse olin valinnut risteilyn lähinnä lähtöpaikan vuoksi tällä kertaa, koska halusin pystyä kävelemään sinne helposti. Tämä risteily oli alkuillasta eli vielä valoisaan aikaan, ja paatin reitti kulki 25 de Abril-sillan alta mutkan kautta takaisin Baixaan - eli emme pysähtyneet missään, ja kesto oli vajaat puolitoista tuntia. Aika pilvinen alkuilta sattui meille, ja vaikka tuuli yltyikin tosi kovaksi ja oli suorastaan kylmä, istuin sinnikkäästi ulkokannella koko matkan ajan 🥶 Lautan henkilökunta toikin meille ulkokannella istujoille viltit lämmikkeiksi, joten se auttoi jonkin verran. Sisätiloissakin olisi tietysti voinut olla, ja siellä oli ymmärtääkseni mahdollisuus myös ostaa juotavaa ja syötävää, mutta näin tällä kertaa. Seuraavan kerran kun olen Lissabonissa -ja niitä kertoja toivon tulevaisuuteen useita- aion ottaa auringonlaskuristeilyn, joka varmasti on myös unohtumaton kokemus! Tämä risteily oli ihan jees, mutta kolean tuulen vuoksi, ja osittain myös lautan tyypin takia (ei paras mahdollinen lautta kuvaamiseen) ei ehkä niin hyvä kuin olisi voinut olla.

Risteilyn jälkeen olin vähän kylmissäni, mutta tein taas kävelylenkkiä ympäri ihania Lissabonin katuja ja katselin illallispaikkaa itselleni. Vaikka tässä kaupungissa sai rauhassa kulkea kaupustelijoilta, niin ravintoloihin ajoittain kyllä yritettiin ohikulkijaa tarjoilijoiden toimesta ahkerastikin taivutella erityisesti Baixan alueella 😁 Päädyinkin sitten syömään aika lähellä hotelliani olevaan ravintolaan, ja tapani mukaan istuin ulkona ihmisiä katsellen ja kaupungin tunnelmaa itseeni tallentaen. Erityisen mukavaa minusta oli istua ja syödä paikassa, joka oli kapealla kadulla, pöytiä ulkona, kaupungin vilinä ihan siinä vieressä - mieluiten toki kävelykadulla eikä autojen viilettäessä ohi. Tämän torstain päätteeksi olikin nainen onneksi niin väsynyt, ettei unta tarvinnut kauaa odotella, ja taisinpa mennäkin nukkumaan jo kymmenen jälkeen! Seuraavaan aamuun heräsin haikein fiiliksin, sillä checkout oli klo 12 ja sitten taas suuntana lentokenttä. Ehdin hyvin aamupalan jälkeen pakata rauhassa, ja poikkesin myös vielä viereiseen Zaraan -joka on muuten maailman toiseksi suurin Zara - sekä kävin myös Pandoran liikkeessä, jonka aina yritän bongata uudesta kohteesta, jotta saan Pandora-ranneketjuuni uuden helyn. Lissabonista valikoitui ranteeseen sydämen muotoinen Portugalin lippu, jonka takana on kaiverrus “Lisboa 2🩶26”. Ihana!

Näistä parista postauksesta voi siis päätellä, että rakastuin Lissaboniin, kuten niin moni muu ennen minua 💗. Omasta mielestäni Lissabon ei ollut vähääkään “ränsistynyt” - monihan sanoo, että arkkitehtuuri on kauniin rosoista ja vähän ehkä suomalaisen silmään ränsistynyttäkin, mutta minusta rakennukset, ne vanhimmatkin, olivat todella kauniita ja kaupungista jäi siisti, turvallinen ja ystävällinen mielikuva. Naisena soolomatkalla en tuntenut oloani kertaakaan uhatuksi tai edes turvattomaksi. Juteltua tuli taas ihmisten kanssa, ja hassua, miten aina jollakin on yhteyksiä Suomeenkin ystävien, tuttavien tai jonkun kokemuksen kautta. Englannilla pärjäsi myös ongelmitta, vaikka tietysti nyt alkoi itseäni kiinnostaa portugalin opiskelu 🤦‍♀️ (koomista siksi, että italian opiskelukin on taas jäänyt hyvistä aikeista huolimatta). Lissabon jää ehdottomasti listalleni paikoista, jonne täytyy palata useammankin kerran. Ehkä myös Porto ja Cascais täytyy kokea. Madeiraa olen jo kauan miettinyt, joten sinne joskus vielä myös. Loppuvuoden lomasuunnitelmat ovat vielä auki; pidän heinä-elokuussa kolme viikkoa lomaa ja jätän yhden viikon loppuvuoteen. Minulla on must go-listallani ainakin Rooma tällä hetkellä, koska en ole siellä vielä koskaan käynyt (Nizza myös tähän listaan!) - mutta luulen, että tulevina vuosina talouden salliessa päädyn melko varmasti reissaamaan ehkä näissä tutuissa paikoissa, joista ei vain voi yhden visiitin aikana saada millään kaikkea irti: Lissabon, Pariisi, Milano, Como….Italia noin yleisesti, tuttu Sveitsi myös. Toisaalta juuri nyt olen vielä matkahuuruissani Lissabonin jäljiltä, ja matkatoiveet ovat ehkä vähän epärealistisia yhden naisen taloudelle 😅 Tarkoitus olisi myös vuoden loppuun mennessä etsiä edullisempi asunto juuri siksi, että jäisi enemmän rahaa matkusteluun - mutta muutto vie myös paljon rahaa, joten täytyy harkita kumpaan ensin rahansa laittaa, muuttoon vaiko vielä yhteen matkaan tänä vuonna. On se vaikeaa. No, kestolotot on vetämässä, voittoja odotellessa siis 😂.

Tässä vielä toinen lyhyt video; tässä tosin puhelimella pystyasennossa otettua videota, joten ei niin laaja kuva. Ensin näkymää Edward VII-puistosta, sitten hetki jokiristeilyä, ja loppuun Finnairin nousua Lissabonin ylle kotimatkaan lähdettäessä.