Kolme yötä Lissabonissa - osa 1

Saavuin Lissaboniin huhtikuisen tiistain alkuiltana. Jo koneen valmistautuessa laskeutumaan Lissaboniin huokailin ihastuksesta ikkunapaikallani, josta oli selkeä näkymä kaupunkiin, mukaan lukien kuuluisa 25 de Abril-silta. Rakastan ottaa valokuvia ja videoita, ja sainkin mielestäni loistavan videopätkän Lissabonista lähestyessämme lentokenttää (video löytyy Instagramistani reelsien puolelta, jos kiinnostaa). Laukkua sai hetken odotella hihnalta, mutta kaikki sujui Lissabonin kentällä ilman ongelmia. Tarkoituksena oli suunnata keskustaan metrolla, ja metron sisäänkäynti löytyykin tosi helposti heti lentokentän uloskäynnin edestä. Lissabonin metroverkosto vaikuttaa myös suhteellisen selkeältä, ja reitti omaan määränpäähän oli helppo selvittää jo etukäteen. Ensin punaisella linjalla noin 20 minuuttia Alamedaan, ja siellä vaihto vihreään linjaan, jolla viitisen minuuttia omaan määränpäähäni Rossion asemalle Baixaan. Metromatkan pystyy maksamaan napauttamalla debit- tai luottokorttiaan portin kortinlukijaan, tosin jos tarkoituksena on käyttää julkisia useamman kerran koko matkan aikana, niin ehkä metrokortti tuolloin voi olla edullisempi (tämä nyt vain arvailua, itse käytin julkisia vain lentokentältä tullessa ja sinne mennessä, joten en ostanut metrokorttia).

Google Maps ei ihan selkeästi näyttänyt Rossion metroaseman oikeaa uloskäyntiä, mutta koska kävellen matkaan näytti menevän vain muutama minuutti, niin päättelin pystyväni hahmottamaan ympäristön päästyäni ylös maanpinnalle metrosta…ja näinhän se menikin 😊. Itse asiassa hotellini oli lähes suoraan edessäni näköetäisyydellä, kun kapusin metron portaat katutasolle! Hotellini respassa (Internacional Design Hotel) minut otettiin vastaan todella lämpimästi, ja minulta myös kysyttiin halusinko Lissabonin kartan, ja oliko minulla heille kysymyksiä nähtävyyksistä tai muista asioista. Minähän olin selvittänyt kaiken tarvitsemani jo etukäteen, joten tähän ei ollut tarvetta 🤗. Kun olin ollut hetken huoneessani sisäänkirjautumisen jälkeen, kuului oveltani vieno koputus. Kun menin avaamaan oven, siellä oli yksi henkilökunnan jäsen kädessään pieni tarjotin, jolla hän toi minulle pari Pastel de Nata-leivoista. Mikä ihana yllätys 💓 Tämän hotellin hauska yksityiskohta on se, että huoneet on jaettu neljään teemaan: Pop, Zen, Urban ja Tribal. Minun huoneeni oli Pop-teemaa; en ollut tätä etukäteen selvittänyt, tein vain huonevarauksen tietylle huonetyypille. Huone oli aika pieni, mutta ilahduttavan siisti ja plussaa oli ranskalainen parveke, joka avasi huikean näkymän Rossion aukiolle oikealla puolen - suoraan edessä alhaalla oli yksi Lissabonin suosituimmista ostoskaduista, Rua Augusta - joka joen suunnalle mentäessä päättyy Rua Augusta Arch-kaareen. Olin tarkoituksella ottanut majoituksen tähän hotelliin juuri sijainnin vuoksi, mutten tiennyt etukäteen millainen näkymä huoneestani oli….olin siis tosi innoissani, kun näin suoraan tuolle riemukaarelle! Toki Rua Augusta on myös melkoinen turistirysä, ja iltaisin ravintolat ja baarit voivat herkempiunista häiritä musiikillaan - mutta itseäni ei tämä lomalla haittaa, ja minulla on myös aina mukana silikoniset korvatulpat, jotka sulkevat kaikki äänet pois jos niin haluaa.

Ensimmäisenä iltanani Lissabonissa ohjelma oli niin sanotusti vapaa; halusin käveleskellä lähiympäristössä ja tunnustella fiilistä ilman mitään ennakkoon järjestettyä suunnitelmaa. Tallustelin siis Rua Augustaa pitkin silmäillen kadun liikkeitä, ravintoloita ja ihmisvilinää, katseeni kuitenkin koko ajan hakeutuessa riemukaaren suuntaan - tuo monumentti oli itselleni jotenkin “se juttu” tämän ensimmäisen Lissabonin matkani kohdalla…oli kutkuttava tunne tajuta olevansa nyt täällä ja näkevänsä tämän kaiken omin silmin 😍. Tiistai-ilta oli aika pilvinen, tuulinenkin, joten sää ei ollut aivan sitä mitä se oli ollut matkaani edeltävällä viikolla (+26C). Tästä huolimatta vietin hetken jos toisenkin kävelemällä ympäri Comercio-aukiota ja Tejo-jokea myötäilevää rantakatua. Ilmassa oli aivan suolaisen meriveden tuoksu ja aallot löivät rantaan yllättävän voimakkaasti; olisi helposti voinut luulla, että ollaan jo Atlantin rannassa! Vesi on minulle tärkeä elementti, erityisesti meri, ja päädyinkin istuskelemaan rantakadulla olevan kiviaidan päällä kuunnellen aaltoja ja haistellen tuota “meri-ilmaa”. Tejo-joki laskee Atlantin valtamereen leveänä suistoalueena, joten vesi todellakin on paikoitellen sekoitus suolaista merivettä ja makeaa jokivettä. En tiedä olenko aikaisemmin kokenut tällaista yhdistelmää, mutta minuun tämä teki vaikutuksen ❤️ Illan päätteeksi istahdin aukion laidalta valitsemani ravintolan terassille illalliselle…taisipa olla kyseessä italialainen ravintola, haha - mutta tässä vaiheessa olin aika sippi, enkä jaksanut etsiä nimenomaan perinteistä paikallista ruokatarjontaa. Itse asiassa en ollut tätä matkaa varten tutkinut ravintolatarjontaa mitenkään erityisesti etukäteen; oman hotellini Bastardo-ravintola oli sellainen, johon olin tehnyt etukäteen varauksen yhdelle illalle, koska ravintolaa oli kehuttu - mutta muuten menin ihan fiiliksen mukaan. Jostain syystä tällä matkalla ei ollut mitään “ujoutta” sen suhteen, ettenkö olisi kehdannut mennä yksin illalliselle. Viime keväänä Pariisin soolomatkallani kävin kyllä lounailla ja kahvilla tai viinillä yksin, mutta illalliset jäivät väliin. Pariisissa tosin kävelin joka päivä pitempiä matkoja, joten en olisi välttämättä jaksanutkaan lähteä uudelleen illalla ulos syömään.

Keskiviikkona minulla oli aamusta klo 9:30 treffit Baixa-Chiadon metroaseman kulmilla oppaan kanssa, jonka mukana olin lähdössä kolmen tunnin opastetulle kaupunkikävelylle. En toki yksin, vaan meitä oli mukavan kokoinen pienryhmä, muistelisin että kahdeksan henkilöä kaikkinensa. Oppaana toiminut portugalilainen nuori nainen kertoi kaupungin ja maan historiasta hyvällä englannilla, värikkäästi ja huumorillakin. Tämä kokemus oli tosi kiva, suosittelen lämpimästi! Varasin tämän ja muutkin ostamani retket GetYourGuide-applikaation kautta, joka on minulle tuttu entuudestaan. Kävelyn alussa otimme ratikan 28 Chiadosta, ja matkasimme sillä ylös kohti kukkuloita. Ratikkaliput sisältyivät kävelyretkeen. Kun olimme ylhäällä Largo Portas Do Sol-näköalapaikalla, jäimme pois ratikasta ja aloitimme varsinaisen kävelyosuuden Alfaman läpi alamäkeen kohti Comercio-aukiota. Välillä pysähdyimme erinäisiin kohteisiin ja oppaamme kertoili mielenkiintoisia tarinoitaan. Alfama on varmaan jokaiselle Lissabonin kävijälle -tai kohteesta lukeneelle- tuttu nimi ja paikka; tämä yksi Lissabonin vanhimmista kaupunginosista on kieltämättä käymisen arvoinen paikka. Kapeat kujat, värikkäät rakennukset, ulkona naruilla kuivuvat pyykit…ja pienet kojut, joista paikalliset myyvät Alfaman tunnettua Ginja-kirsikkalikööriä 🥰. Jos olisin ollut Lissabonissa kauemmin, olisin palannut noille kujille vielä itsekseni kiertelemään päämäärättä ja ilman kiirettä; tämän opastetun kävelyn aikana sai kuitenkin jo hyvän pintaraapaisun alueeseen mukavien kertomusten saattelemana.

Kierroksen päätteeksi oppaamme kävi nappaamassa meille kahvit ja luonnollisesti myös nuo samat kuuluisat portugalilaiset leivokset, joita tulikin maisteltua joka päivä kaupungissa ollessa 🫶 Kävelymme päättyi lähes hotellini viereen, joten menin hetkeksi huoneeseeni lataamaan puhelimeni; koko ajan tuli otettua kuvia ja videoita, joten puhelinta piti ladata tavallista enemmän. Heti tämän jälkeen lähdin uudestaan ulos kävelemään; varsinaista suuntaa ei ollut, mutta myöhäisen lounaan ajaksi istahdin taas johonkin ravintolaan, jossa tällä kertaa tilasin hieman portugalilaisemman aterian eli “ovos rotos”. Oli hyvää! Kun oli kolmisen tuntia kävellyt ympäriinsä suhteellisen lämpimänä päivänä, niin tämän lounaan annoinkin sitten venyä rauhassa pidempään. Mikäs sen ihanampaa kuin nauttia hyvästä ruoasta ja parista viinilasillisesta ihmisiä katsellen ja auringosta nauttien! Pienet kävelyt vielä siihen päälle sivukujiin tutustuen, ja sitten hotellille valmistautumaan illalliselle Bastardossa. Samainen Bastardo tarjoilee myös hotellivieraille aamupalan, ja sekin oli oikein hyvä ja monipuolinen. Itse illallinen oli myös herkullinen; täytyy tässä erikseen mainita vielä jälkkäriksi ottamani suklaakakku, joka oli varmaan suurin koskaan syömäni suklaakakku! Tai siis, olin jo sen verran täynnä alku-ja pääruoasta, etten millään pystynyt syömään koko kakkua - mutta oli se kyllä hyvää, jos tykkää pehmeästä ja todella makeasta suklaasisuksesta (taisipa siinä olla kinuskiakin). Minähän tunnetusti olen näiden äklömakeiden herkkujen ystävä 🙈

Keskiviikon ja torstain välinen yö meni valitettavasti niin vähillä unilla, että aamulla oli tosi huono olo. Meikäläisen kroppa reagoi tosi herkästi liian vähiin yöuniin; menee vatsa sekaisin ja on aivan krapulainen olo. Olin torstaiaamuksi varannut parin tunnin opastetun kierroksen ylhäällä kukkuloilla olevaan Sao Jorgen linnaan, mutta harmillisesti päätin skipata sen ja yritin sen sijaan saada aamuun lisättyä pari tuntia unta. Tämä onnistuikin jotenkuten, ja tein tästä piristyneenä uuden suunnitelman: lähtisin kävelemään kohti Avenida da Liberdade-katua!

Seuraavassa postauksessa loppuosa matkastani - tulee muuten turhan pitkä luritus yhdellä kertaa 🙊 Toivottavasi vappusi on ollut aurinkoinen ja mukava 🎈

Pieni pätkä videota tähän loppuun.