Voihan aamumasennus!

Oletko kuullut tällaisesta ilmiöstä kuin “vuorokauden mielialavaihtelu” (Diurnal mood variation)? Tätä voisi kai verrata kaamosmasennukseen, joka itselläni on myös lähes joka vuosi….mutta nimensä mukaisesti tämä masennus ja saamattomuus odottaa minua aina aamuisin herätessäni - ja sitten aamupäivän mittaan olo kohenee huomattavasti - ja loppupäivä meneekin ihan hyvissä fiiliksissä. Joillain ihmisillä tällainen mielialan vaihtelu voi olla toisinpäinkin, eli aamusta ollaan virkeitä ja aloitekykyisiä, kun taas iltaa kohti alkaa mieliala laskea ja kaikki tuntuu jotenkin ahdistavalta tai vaikealta. Iltamasennuksen myötä ihminen kuulemma haluaa mennä mahdollisesti varhain nukkumaan, kun taas aamumasennuksesta kärsivä (eli minä) kokee heräämisen ja päivän aloittamisen erityisen vaikeana - jopa niin, että kaikki edellisenä iltana tehdyt suunnitelmat aamuksi saattavat kaatua siihen, että ne tuntuvat mahdottomilta, jopa järjenvastaisilta. Kuulostaa varmaan hullulta? 😬

Olen pähkäillyt asian kanssa lähes koko elämäni, enkä ole onnistunut tätä haastetta voittamaan kuin vain ajoittain. Tänä viikonloppuna olen jälleen yrittänyt netissä etsiä aiheesta tietoa, ja epätoivoisesti keksiä, miten saisin itseni pois tästä suosta. En kaiken lukemani jälkeen ole kylläkään varma, että keinoja tähän löytyy muuten kuin vaikeimman kautta - koska osasyynä tällaiseen voi kuulemma olla ihmisen luontainen vuorokausirytmi ja se, että se oma arki ei vastaa tätä rytmiä.

Minulla ei tällä hetkellä ole enää Oura-sormusta, mutta sitä reilun vuoden aikaisemmin käyttäneenä minun luontainen vuorokausirytmini oli Ouran mukaan aamu-painotteinen, mutta ei varhaisaamuun, vaan vähän myöhäisempään aamuun viittaava. Muistelisin ostaneeni Ouran kesällä, ja tuolloin loman aikaan olinkin varmaan tuollaisessa rytmissä…mutta työarjessa kuvio on hieman erilainen.

Tämä onkin mielenkiintoinen yhtälö, sillä olen tosiaan työarjessa se ihminen, joka haluaa aloittaa työpäivänsä aamuseitsemän maissa, viimeistään puoli kahdeksalta. Tähän liittyy etupäässä käytännön asioita: toimistopäivinä on varhaisaamuina vähemmän ruuhkaa julkisissa kulkuvälineissä sekä aamuisin, että klo 15 jälkeen, kun pystyy työpäivän lopettamaankin ajoissa (eh, siis silloin kun pystyy 🙄). Työpäivän voi yleensä myös aloittaa niin sanotusti vielä rauhan vallitessa, koska iso osa kollegoja aloittaa oman päivänsä vasta kahdeksan tai yhdeksän aikaan - pystyn lukemaan aamun sähköpostit rauhassa, hahmottamaan tehtäviä vähän etukäteen, nauttimaan kupposen kahvia siinä samalla kenenkään häiritsemättä. Näin päivä alkaa jotenkin seesteisesti, ja olen valmiimpi mahdollisiin päivän aikana tuleviin yllätyksiin ja kiireellisiin tilanteisiin. Tällaisina toimistoaamuina herään vähän viiden jälkeen, joskus puoli kuudelta, jos unet ovat kärsineet edellisinä öinä. Herääminen ja liikkeelle lähteminen sujuvat suhteellisen kivuttomasti, jos olen nukkunut yli kuusi tuntia - vaikken kyllä voikaan kuvata mielialojani kovin ruusuisiksi. Rehellisyyden nimissä täytyy tosin myöntää, että huonoimpina aamuina suunnitelma toimistopäivästä saattakin vaihtua lennossa etäpäiväksi, ja jatkan vielä unia vähän pidempään 🙃

Elokuun alkupuolella tässä vielä innokkaana lähdössä aamusalille lauantaina ennen seiskaa.

Kun taas olen vapaalla pitempään, eli vaikka kesälomalla (tai viime kesänä pidemmällä sairaslomalla, jonka jälkeen oli kolmen viikon kesäloma miltei heti perään), niin aamurytmini näyttää asettuvan niin, että herään noin klo 7-7:30, aamupala kahdeksan jälkeen….ja sitten salille klo 9-12 välillä. Vapaalla yleensä treenaankin paljon ahkerammin ja säännöllisesti, ja nukkumaan menen klo 23 mennessä. Eli tähän perustuen Oura vaikuttaisi olevan oikeassa - tällaisella rytmillä elämä soljuu helpommin, eikä aamumasennus ole yhtä paha, jos sitä on edes ollenkaan!

Miksi sitten mietin tätä juuri nyt? No siksi, että olen nyt ollut kesän jälkeen kuusi viikkoa töissä - ja vain ensimmäisen kesän jälkeisen viikon aikana sain itseni aamulla ylös etäpäivinä mennäkseni salille 😒. Sen jälkeiset viisi viikkoa olen ehkä tehnyt muutaman kotitreenin työpäivien jälkeen tai viikonloppuna, plus kävelylenkkejä silloin tällöin…..mutta ne suunnitelmat, että heräisin etäpäivinä klo 4:45, jotta ehtisin bussilla salille kuudeksi - jotta sitten ehdin takaisin kotiin aloittamaan työpäiväni kahdeksan maissa —> ei vaan onnistu 😔. Olen pohtinut, että miksi töihin toimistolle herääminen onnistuu klo 5, kun sitten salille herääminen ei onnistu! Tässä on tietysti taustalla se logiikka, että noh, töihin on pakko mennä ja itse siitä kärsin, jos menen sinne myöhemmin aamusta, koska sitten koko päivä alkaa kaoottisesti ruuhkassa ja kiireessä, ja on jo täysi ruljanssi päällä siihen mennessä kun avaan koneeni toimistolla. Sali taas, noh, se ei ole “pakko” - ja vaikka miten paljon nautin treenaamisesta ja tarkoitus on joka helvetin ilta sinne mennä seuraavana aamuna, niin nähtävästi aamuaivoni eivät vain tätä halua hyväksyä. Ei, vaikka salivaatteet olen viikannut aina illalla nätisti sängyn viereen…ei, vaikka kroppa kirjaimellisesti huutaa ja kaipaa säännöllistä treenaamista, ja vaikka tykkään tosi paljon salistani! Tässä alkaa jo miettiä, että onko tämä jotain masennusta - vai olenko vain oikeasti laiska?! Aamuihini liittyy paljon muutakin ns. aamumasennusoireita, eli ylipäätään koko elämä tuntuu sen ensimmäisen puolen tunnin ajan merkityksettömältä ja mustalta - joten en tosiaan tiedä, että voisiko tämä olla oirehdintaa jonkin tason “oikeasta” masennuksesta.

Nyt kun ollaan menossa kohti pimenevää syksyä ja talvea, ja viime talvi oli sen kaamosmasennuksen vuoksi todella ahdistava, niin yhden keinon tässä ajattelin ainakin kokeilla näihin aamuihini. Ostin eilen sarastusvalon, jonka toivon herättelevän minut toivottavasti jollain lailla lempeämmin - ja ehkä näin aamut voisivat alkaa tuntua helpommilta? Tokihan tässä pitäisi pystyä pistämään koko vuorokausirytmi kokonaisuudessaan uuteen kuosiin, koska jos herätys on viiden maissa, niin nukkumassa pitäisi myös olla mieluiten puoli kymmeneen mennessä. Sairaslomallani sainkin Melatonin-reseptin, jonka myös eilen uusin sillä ajatuksella, että nyt alkavalla viikolla otan Melatonin-kuurin, jonka turvin ehkä saan nukkumaanmenoaikaani aikaistettua. Tai siis, olen kyllä koko kesän ja sen jälkeisen ajan jo totuttanutkin itseni siihen, että olen sängyssä klo 21-22 välillä…mutta puhelimen selaaminen sängyssä on vielä se pahe, joka täytyy lopettaa. Olen muutenkin joskus huono saamaan unta, joten joskus ihan siitäkin syystä on mahdoton herätä viideltä kun saattaa olla hereillä vielä puolenyön jälkeen - tai sitten herään kolmen maissa, enkä saa heti uudestaan unta. Uni on kuitenkin sellainen asia, jota ei kannata uhrata minkään muun jutun vuoksi. Olisin kyllä valmis käymään läpi vaikka viikon verran lyhyempiä yöunia, jos sen avulla pääsisin kello viiden heräämisiin kiinni aamutreeneineen - mutta minulla keho reagoi niin vahvasti liian lyhyisiin yöuniin, että saan fyysisiä oireita (maha sekaisin), ja se olotila muutenkin vaikuttaa kaikkeen.

Onneen ei ole oikotietä, näinhän sitä sanotaan! Tässä ei varmaan muu auta kuin jatkaa yrittämistä, ja toivoa, että tuo sarastusvalo toisi tähän ensiavun, jonka turvin alkaisi meikäläisellä aamut helpottamaan 🤞 Oletko sinä aamu- vai iltavirkku? Jos on mitään vinkkejä antaa liittyen siihen, miten pääsisi kiinni säännöllisiin aikaisiin aamuihin, niin ottaisin niitä tosi mielelläni vastaan 💓

Ihanaa syksyn jatkoa sinulle! Itselläni yllättäen onkin tulossa marraskuun alkuun jotain odotetavaa, kun matkustan Roomaan ensimmäistä kertaa! Soolomatka taas kyseessä, ja odotan sitä tosi innolla 🇮🇹