Syyskuuta ollaan edetty jo tovi, ja minäkin olen sairas- ja kesälomien jälkeen ollut jo neljä viikkoa töissä. Kruunuvuorenrannassa on tullut nyt asuttua reilut pari kuukautta; tarkkaan ottaen 10 viikkoa. Mikä fiilis?

No, kuten edellisessä kirjoituksessa kerroinkin, niin kesä tuntui jotenkin oudolta sairaslomineen. Pikainen töissä pyörähtäminen sairasloman jälkeen ja sitä seurannut kolmen viikon kesälomakin menivät kaikki tosi nopeasti. Suomen kesä ei tänä vuonna tarjonnut meikäläisen makuun tarpeeksi aurinkoa ja lämpöä, ja koska kaikki ylimääräinen raha meni muuttoon, niin kesä oli aika tylsä - ei reissuja, ei ihanaa, kuumaa kesää. Positiivista oli se, että kesäloman aikana kävin ahkerasti salilla…ja toki tuollainen pitempi pätkä pois töistä auttoi kehoa & mieltä rauhoittumaan ja toipumaan. Pahimman uupumuksen aikana olin jotenkin täydessä hälytystilassa, ja tuo olotila tuntuu onneksi laantuneen. Meillä on nyt myös töissä käynnistynyt työpaikkaselvitys, ja koko tiimiä kuullaan aiheesta työkuormitus - joten toivottavasti tilanne pikkuhiljaa paranee. Kiirettä on kyllä ollut tämä ensimmäinen kuukausi lomien jälkeen, mutta täytyy yrittää pitää tiukasti omista rajoista kiinni ja kiinnittää huomiota omaan jaksamiseen 💜.

Salitreenit valitettavasti lähes heti töiden taas alettua jäivät pois - en voi ymmärtää tätä itsekään, sillä vilpittömästi tykkään treenata! Haasteena on se, että haluan ehdottomasti tehdä salitreenin aamulla, ja etäpäivinä, ennen kuin aloitan työpäiväni, mutta parin ensimmäisen työviikon aikana jouduin olemaan kiireen vuoksi toimistolla neljänäkin päivänä viikossa (normaalisti vain kahtena päivänä)….joten se niistä aamutreeneistä. Nykyisessä asuinpaikassani minun täytyy mennä salille bussilla, ja tuo matka vie aamusta yhteensä noin 30-40 minuuttia (meno salille ja paluu kotiin). Tämä tarkoittaa sitä, että koska haluan olla salilla heti aamukuudelta, minun täytyy herätä viimeistään viideltä, huoh. Toimistopäivinä taas haluan aloittaa työpäiväni klo 7-7:30 välillä, ja kun työmatkaan menee tällä hetkellä noin tunti, niin toimistoaamuihin ei pysty treeniä tunkemaan. Tai no…pystyisi kyllä; meillä on liukuva työaika, joten voisin toki mennä salille kuudeksi ja sieltä sitten treenin jälkeen vaikka suoraan töihin - mutta tämä taas tarkoittaisi sitä, että pitäisi olla vaihtovaatteita ja - kenkiä mukana, täytyisi käydä salilla suihkussa ja valmistaua töihin; hiukset, meikit ja niin pois päin — kaikki tämä olisi minulle liikaa, inhoan roudata kassikaupalla kamaa, enkä erityisemmin rakasta myöskään salin pukuhuoneessa valmistautumista 😅. Jep, kyllä on haastavaa olla minä 😆. Noh, nyt on taas alkavalle viikolle tehty treenisuunnitelma, josta aion pitää kynsin ja hampain kiinni, joten here we go again!

Huolimatta tylsästä ja omituisesta kesästä, olen jostain syystä ihan ok-fiiliksissä syksyn tulosta. Tällä hetkellä on vielä aika ihanat säät, aurinko paistaa ja ilmassa on sitä loppukesän/alkusyksyn tuntua, joka usein saa aikaan sellaisen positiivisen odottavan fiiliksen, ikäänkuin jotain uutta ja ihanaa olisi tuloillaan! Minulla on vielä yksi kesälomaviikko jäljellä tälle vuodelle, ja myös saldotunteja sen verran sisällä, että periaatteessa voisin pitää kaksikin viikkoa lomaa - vaikka en kyllä ihan usko, että se töiden puolesta onnistuisi. Rahatilanne ei ole juuri nyt sellainen, että pystyisin varaamaan vielä mitään reissua, mutta loppuvuosi toivon mukaan suo jotain pientä breikkiä arkeen, joko lyhyen reissun tai muuten vaan kotona lomailun merkeissä. Olen tässä jonkun aikaa pitänyt yhteyttä niin sanotun nettiystävän kanssa, ja tämä mies asuu ulkomailla. Ei olla siis kasvotusten tavattu, mutta tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että vielä tämän vuoden puolella saatamme suunnitella tapaamista…ja tämä tarkoittaisi minulle matkaa hänen luokseen. Mutta who knows….nämä tällaiset tuttavuudet joskus elävät aikansa ja kaatuvat omaan mahdottomuuteensa (= etäisyys), joten katsotaan mitä tapahtuu 😉.

Entäs sitten tämä Kruunuvuorenranta, olenko viihtynyt? Kyllä olen! Vaikka asuin Lauttasaaressa niin kauan, ja olin aina sitä mieltä, ettei mikään muu alue Helsingissä ole Larun veroinen….niin yllätyksekseni en ole ikävöinyt sinne takaisin oikeastaan ollenkaan. Se on varmaankin tuo meri, joka on minulle “se juttu” - ja täällä Laajasalossa luonnollisesti meri on myös aina läsnä (ja nykyinen asuntoni on lähes rannassa ja uuden sillan nurkilla). Lisäksi Laajasalo on reippaasti isompi kuin Lauttasaari, ja näin ollen täältä löytyy mielestäni enemmän reittivaihtoehtoja lenkkeilyyn - ja miten ihanaa luontoa täällä onkaan! Voi lähteä vaikka siltaa pitkin Korkeasaaren kautta Mustikkamaan ympäri ja takaisin (noin kuusi kilometriä), tai sitten ihan tästä nurkilta suunnata kohti luonnonsuojelualueita, esim. Kruunuvuorenlammen viereisiä polkuja etenemään Kaitalahden ja Laajasalon metsäalueen läpi, Pyysaaren ohi kohti Tullisaarta…ja takaisin. Sitten on tietysti myös Stansvikin alue ja Tahvonlahti. Alue ja maisemat siis 💯 ja kun uudet ratikkalinjat alkavat kulkea 7.11. lähtien, niin myös työmatkani helpottuu huomattavasti! Tässä nykyisessä asunnossani en todennäköisesti kuitenkaan tule asumaan enempää kuin sen pakollisen vuoden, koska -tadaa, ylläripylläri- äänieristys on järkyttävän huono, vaikka talo on valmistunut vuonna 2024! Muuten tässä ehkä pärjäisinkin, mutta harmillisesti yläkerran naapuriksi sattui perhe, jossa on 1-2 pientä lasta, jotka juoksevat ja hyppivät lähes päivittäin kiljahdusten kera ympäri asuntoaan….ja tähän alapuolelle se kuulostaa siltä, että kohta tullaan katosta läpi 🤦‍♀️ HUOM: en kritisoi lapsia, sillä tottakai lasten täytyy saada leikkiä kotonaan vapaasti - eli en ole esim. heille asiasta valittamassa tai mitään muuta vastaavaa, totean vain, että tässä kävi itselleni huono tuuri ja toimin sen mukaisesti (muutan pois), kun se on mahdollista. Tätä kirjoittaessanikin minulla on telkkarissa YouTube päällä ja pink noise suhisee taustalla, jotta en kuulisi ääntä naapurista (myös normaali puhe kuuluu ilmanvaihtokanavia pitkin yläkerrasta).

Anyhoo, it is what it is ja tällaista se elämä joskus on 😁 Nyt siis positiivisilla mielin kohti syksyä ja loppuvuotta - ja samaa toivon sinulle 💛.

Syksy saa tulla

Kesä & burnout