Tulin juuri reilun tunnin kävelylenkiltä. Käytännössä lenkki oli sitä, että yritin etsiä aurattuja jalankulkuväyliä siinä aina onnistumatta…eli suurimmaksi osaksi tuli tarvottua nilkkoja myöten lumessa, vastatuuleen luonnollisesti. Ajoittain myös raivostuttavia virkistäviä lumipesuja sai Äiti Luonnolta, kun irtolumi pyöri iloisesti tuulen mukana ilmassa sinne sun tänne. Ah, talvi 😬 Vaikka säästä ja vuodenajasta on ihan turha valittaa, koska siihen ei nyt vain voi vaikuttaa…niin nyt on (taas) pakko pysähtyä miettimään, mitä voisi tehdä tälle käsittämättömän isolle kontrastille omassa hyvinvoinnissa, kun vertaa elämää talvisin ja kesäisin. Jälleen kerran myös mielessä pyörii vanha tuttu ajatus: “Asuinpaikka on oma valinta” 🧐. Aionko tehdä asialle jotain? Ensi talvea ajatellen olisi lähes vuosi miettiä vaihtoehtoja - joka tapauksessa tämä talvi on ollut itselleni niin kammottava, että oikeasti mietin, selviänkö enää ensi talvesta. Aika dramaattista juu 🙃

Viime kesänä pidin neljän viikon kesäloman töistä heinä-elokuun vaihteessa niin, että lomailin heinäkuun kaksi viimeistä ja elokuun kaksi ensimmäistä viikkoa. Olin suunnitellut tekeväni jonkun matkan Euroopan sisällä lomani aikana, mutta en sitten viitsinyt hiukan liian pieneksi jääneellä budjetilla lähteäkään reissuun - olisin joutunut tinkimään haluamastani hotellin tasosta ja matkan kestosta. Tästä huolimatta kesä oli aivan ihana. Säiden jumalat olivat suotuisat, ja koko lomani ajan oli hyvät ilmat; pitkästä aikaa moneen vuoteen löysin jopa itseni rannalta useimpina päivinä ottamassa aurinkoa ☀️⛱️ Hiukan koomistakin ehkä, etten varmaan poistunut lomani aikana kotisaareltani kuin ehkä pari kertaa Helsingin keskustaan tapaamaan ystäviäni! Kaikki oli kuitenkin paremmin kuin hyvin; en kaivannut ulkomaille, olin fyysisesti hyvässä kunnossa keväällä aloittamani (ja kesällä jatkamani) Koodin vuoksi. Rannalla makoilun lisäksi treenasin lähes joka päivä joko salilla tai lenkkeilemällä, lueskelin, katselin Netflixia…..nautin parvekkeella aamiaisista ja lounaista, jonkun kerran myös viinilasillisesta tai parista. Ihastelin Suomen kesäistä luontoa, ympäröivää merta ja auringonnousuja ja -laskuja. On jotenkin edes vaikea kuvailla sitä sisäistä rauhan ja onnen tunnetta, joka oli läsnä koko kesän — ja miten paljon tuo tunne eroaa tavallisesta arjesta (lauantaita lukuunottamatta). Lomalla sitä jotenkin sekä keho että ajatukset vaihtavat niin vapaalle -irti kaikesta työstressistä- että huomaa myös jonkin tason inspiraation ilmestyvän jostain. Tiedätkö mitä tarkoitan? Tätäkin on vaikea pukea sanoiksi, mutta itselläni ainakin tuollaiset viikkojen irtiotot töistä saavat aikaan niin ison positiivisen muutoksen, että samalla ikäänkuin vapautuu aivokapasiteettia (vai olisko se sitten mielikuvitusta, tai luovuutta?) ihan uusille ajatuksille. Sitä alkaa ideoimaan, miten voisi elämäänsä muuttaa sellaiseen suuntaan, joka toisi -jos ei nyt hihhulitason onnellisuutta jokaiseen päivään- niin ainakin sen verran tyytyväisemmän olon elämäänsä, ettei tarvitsisi tyytyä vain kesäloman ajan olemaan onnellinen.

Minullahan on menneisyydessä ollutkin tapana tehdä vähän isompia “äkkilähtöjä”, kun elämä talven kanssa on alkanut tuntumaan ankealta 😅 Vuonna 2010 olin viiden viikon kesälomalla, ja tuo kesä oli myös loistava säiden puolesta. Muistankin elävästi, miten myös tuolloin yritin kuumeisesti keksiä lomani loppuvaiheessa, että miten saisin tämän tunteen säilymään läpi talven. No, seuraavana keväänä irtisanouduin pitkäaikaisesta vakituisesta työsuhteestani, ja lähdin matkaoppaaksi Kreikkaan. Muutoksen piti olla pysyvä -tai ainakin muutaman vuoden jatkuva- mutta tulin sitten kuitenkin syksyllä takaisin Suomeen. Kuulostaa hyvin paljon samanlaiselta, kuin loppukesästä 2022 tekemäni muutto Fuengirolaan; tuolloin Helsingissä päättyi määräaikainen työsuhde, ja minä tyttö myin omaisuuteni ja muutin Espanjaan. Fuge valikoitui kohteeksi, koska satuin saamaan suomalaisesta firmasta työpaikan, ja ajattelin, että kyseinen kaupunki olisi hyvä ns. harjoittelupaikka elämään Espanjassa, koska siellä pärjäisi alkuun ilman täydellistä espanjaa. Noh, tuokin kokemus jäi vain neljän kuukauden mittaiseksi (blogista löytyy pari kirjoitusta aiheesta, jos kiinnostaa). Nyt siis, jos alan taas haaveilla muutosta jonnekin, missä ei ole suomalaista talvea, niin on onneksi ehkä hieman kykyä jarrutella omaa impulsiivisuuttaan ja miettiä, että mitä vaihtoehtoja voisi olla - vai onko mitään! Toivoisin niin, että voisin tehdä nykyistä työtäni jostain muualta kuin Suomesta. Työ on toki vaativaa ja stressaavaakin ajoittain, mutta uskon, että omat stressitasoni eivät suoranaisesti (aina) johdu niinkään itse työstä, kuin näistä Suomen ankeista talvikuukausista, jotka vievät minusta mehut ja elämänilon kokonaan 😪

Olen myös vaihtanut työpaikkaa vuoden 2011 jälkeen niin monta kertaa, että en vähällä kummalla enää haluaisi aloittaa sitä ruljanssia uudelleen, varsinkin kun nyt on vakituinen työ. Tulevan kevään, kesän ja syksyn aikana pitäisi siis todella yrittää miettiä mitä vaihtoehtoja voisi löytyä - vai onko tilanne se, että nyt pitää vain sinnitellä eläkkeelle asti 🫣. Joka tapauksessa somethings’s gotta give…ehkä kevätauringon myötä mielialat kuitenkin alkavat taas nousta pikkuhiljaa, ja aivot (tai hormonit) käännähtävät vähän suotuisampaan asentoon!

Toivottavasti sinä nautit talvestakin, etkä ole samassa jamassa kuin tämä täti 💜