Ihana vapaus!
Pääsiäisviikonloppu on ollut tässä etelärannikolla pitkälti harmaa, sumuinen, viileäkin - onpa saattanut jokunen vesipisarakin taivaalta tipahtaa (onneksi ei drooneja kuitenkaan 🫣). Minulla ei ollut pääsiäiseksi mitään suunnitelmia; kaipasin vain lepoa töistä, ja toiveikkaana ajattelin, että ehkä energiatasot ovat paremmalla tolalla, kun ei tarvitse olla töissä. Ja mitkä ihanat vajaat kolme päivää tässä onkaan takana! Rapakon takana asuvaa ystävääni lukuunottamatta en ole edes puhunut kenenkään kanssa, ellei muutamaa WhatsApp-viestiä oteta huomioon. Seinänaapurini vaikuttavat olevan ehkä mökillään, sillä heidän koiransa ei ole haukkunut näinä päivinä ollenkaan - koko taloyhtiö on ollut epätavallisen hiljainen muutenkin. Tätä kirjoittaessani minulla ei ole musiikkia eikä telkkaria päällä, ja on aivan hiljaista 💗. Ainoastaan ikkunoiden yläpuolella olevista tuuletuskanavista kuuluu heikko tuulen humina - tässä rannikolla se luonnon ääni usein kantautuu sisälle asti, ja kunhan nyt ei ihan myrskytuulista puhuta, niin rakastan tuota tuulen huminaa. Heh, nyt muuten juuri pilkistää aurinko ensimmäistä kertaa koko pääsiäisen aikana vähäsen pilven raosta 🌤️
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän nautin hiljaisuudesta ja yksinolosta. Vaikka nykyisessä työssäni voinkin tehdä kotikonttorilla töitä kolmena päivänä viikossa, niin joskus ne etäpäivätkin tuntuvat yllättävän kuormittavilta - ja erityisesti toimistopäivinä tuntuu, että sietokyky avokonttorin hälinään on lähes olematon. Ehkä tähän ikäkin tässä vaiheessa jo vaikuttaa; koko urani olen ollut vienti- ja logistiikkapainotteisissa rooleissa, ja näissä kuvioissahan tunnetusti tilanteet muuttuvat nopeasti ja kuormitus on iso. Toisaalta tiedostan kyllä senkin, että moni ammatti on vielä raskaampi - mutta tänä päivänä tuntuu kuitenkin siltä, että lähes joka alalla työelämästä on tullut vaativampaa ja jotenkin armottomampaa. Koen esimerkiksi aika absurdina sen käsitteen, että toimistotyöstäkin täytyy (ainakin omassa työssäni) kirjaimellisesti “palautua” viikonloppujen ja lomien aikana. On muuttunut normaaliksi toivottaa toisillemme “tsemppiä työpäivään” sen sijaan, että toivotettaisiin vain “mukavaa työpäivää”. Haaveilen työstä, joka ei olisi niin kuormittavaa, että tavallisena viikonloppuna et lauantaina jaksa tehdä yleensä paljoakaan (perjantai-illasta puhumattakaan 🤣) ja sunnuntaina alkaa jo henkinen valmistautuminen maanantaihin, usein ahdistuksen saattelemana. Nyt pääsiäisenä olekin nauttinut siitä, että olen voinut vain olla. Alkujaan olin ajatellut, että voisin ehkä pestä parvekelasit…mutta äh, en ole jaksanut. Ehkä vappuna? 🎈😊
Sen verran wirtaa minussakin kuitenkin on, että ajatus neljästä päivästä kotiseinien sisällä on mahdottomuus, olipa pääsiäinen tai ei. Vapaalla ollessa tosiaan sitä energiaa alkaa myös löytyä enemmän, ja olenkin tänä pitkänä viikonloppuna käyttänyt hanakasti hyväkseni mahdollisuuden ulkoiluun ja liikuntaan. Salilla on treenattu, ulkona kävelty ja myös juostu. Harmaasta säästä huolimatta on aivan ihanaa, kun kevät on jo näin pitkällä, ja merikin sulana lähes kokonaan! Lisäksi olen, totta kai, katsellut Neftlixia ja kokkaillut lempiruokiani - tällaisia ihan pieniä perusjuttuja, jotka kaikessa yksinkertaisuudessaan ovat nautinnollisia asioita itselleni 🤗
Tänään sunnuntaina on ensimmäistä kertaa myös sellainen olo, että tämä pitkä viikonloppu on kyllä auttanut vähän palautumaan työn kuormituksesta. Juoksulenkki meni ensinnäkin jotenkin ihmeellisen kevyesti, ja se tavanomainen selittämätön väsymys, joka tuntuu vaivanneen jo muutaman kuukauden, ei ole tänään läsnä. Ja miten ihanaa, että vielä huominenkin on vapaata 💜 Sitten onkin enää jäljellä yhdeksän työpäivää ennen viikon 17 talvilomaani, jolloin kutsuu Lissabon! Ehkä en vielä tässä vaiheessa ala laskemaan viikkoja kesälomaan, mutta kyllähän tässä saa pikkuhiljaa sitäkin riemua alkaa odottamaan - jee!
Ihanaa pääsiäisviikonlopun jatkoa sinulle, mitä sitten teetkin 🐣 🐰
